Tänään tuli tieto että kysta ei ollutkaan kysta. Nyt sitä sitten ihmetellään jotta mikä tuo on.
Tämä kesä menee siis sarjaan "odotellaan aikaa tutkimuksiin - odotellaan aikaa lääkärille".
Minä kun en luonteeltani -varsinkaan näissä tapauksissa- ole mitenkään kärsivällistä sorttia vaan tietyllä tavalla lopetan elämän ja roikun vain ohuen suiron varassa
odottaen tulevaa. En vain osaa ottaa asioita niin että päivä kerrallaan.
Jossa tavassa elää ei ole mitään järkeä
ennalta murehdittu kun on kahteen kertaan murehdittu.
Toivomuskaivoon heitin kolikon: jos nyt päästäisit vähällä, pelästyttäisit vain pikkuisen.
